Estellan uusi elämä

Estella on 43 vuotias kirjailija ja toimittaja, joka on jäänyt leskeksi vuosi sitten. Estellan mies Mikael oli työstään innostunut yläasteen rehtori, joka sairastui haimasyöpään kaksi vuotta sitten. Sairaus eteni syöpälöydöksen jälkeen nopeasti. Vain kolme viikkoa viimeisen työpäivänsä jälkeen Mikael kuoli Estellan syliin Terho-kodissa. Sillä hetkellä Estellan elämästä tuntui sammuneen valo. Mikael ja hän olivat eläneet onnellista elämää, joka oli ollut täynnä auringon paistetta talven pimeimpinäkin kuukausina. Heillä ei ollut lapsia mutta he olivat päässeet sen yli ja kykenivät nauttimaan elmästään kahdestaan. He matkustelivat mielellään ja paneutuivat etukäteen jokaisen kohteen historiaan ja nähtävyyksiin suurella intohimolla. He rakastivat kirjallisuutta, ystäviään, teatteria ja musiikkia laidasta laitaan. He saivat suurta iloa tehdessään hyvää ruokaa ja siemaillessaan viinilasillisiaan sylikkäin sohvalla, johon he olivat käpertyneet lukemaan kirjojaan.

Estella on Taru Astikaisen valmistama posliininukke.
Estella on Taru Astikaisen valmistama posliininukke.

Nyt se kaikki oli mennyttä. Estella tunsi harmaan sumun tukahduttavan hänen elämänhalunsa ja puoleen vuoteen Mikaelin kuoleman jälkeen hän ei kyennyt suorittamaan kuin kaikkein oleellisimmat, arkisen elämän kannalta tärkeät toimenpiteet. Heräämään aamulla väsyneenä suorittamaan pakolliset toimet harmaana ja hauraana, mennäkseen illalla vuoteeseen, jossa muistot menneestä onnesta nostivat kalvavan kaipauksen tunteen. Hän menetti ruokahalunsa ja laihtui niin, että hänen ystävänsä olivat huolissaan Estellan hyvinvoinnista. He koettivat järjestää pieniä piristyshetkiä murtaakseen Estellan surun paksua kuorta. Estella osallistui kuuliaisena ystäviensä järjestämiin tapahtumiin mutta ei kyennyt nauttimaan niistä. Ajatus siitä, että Mikael ei ollut mukana nauttimassa niistä hetkistä, sai hänet entistä onnettomammaksi.

Viimein koetti se päivä, jolloin Estellä näki surunsa keskellä pienen toivon kipinän. Hän oli ollut ystävättärensä Maarikan kanssa läheisessä kahvila Soilikissa nauttimassa Capuccinoa ja croissanttia, kun hän huomasi kahvilan seinällä myynti-ilmoituksen. Soilikki ja koko talo olivat myytävänä. Soilikin omistaja Greta Heikkilä oli päättänyt luopua sekä rakkaasta kahvilastaan, että kodistaan muuttaakseen tyttärensä luokse Englannin maaseudulle. Tytär asui siellä suuressa maaseututalossaan ja tarvitsi jonkun katsomaan viiden vilkaan lapsensa perään.

Kahvila on esimmäinen Estellan taloon valmistunut huone. Huonekalut olen tehnyt vanerista ja lasista. Pöytäryhmä ja purukumiautomaatti on tilattu Minimaailmasta
Kahvila on esimmäinen Estellan taloon valmistunut huone. Huonekalut olen tehnyt vanerista ja lasista. Pöytäryhmä ja purukumiautomaatti on tilattu Vihdin Minilandista
Espressokoneen valmistin vanerista, tyllistä ja puurimoista. Lisäksi olen käyttänyt puisia nappeja, rautalankaa, siemenhelmiä ja netistä tulostettuja kuvia. Vaikuttavat merkkivalot syntyivät kimalleliimalla.
Espressokoneen valmistin vanerista, tyllistä ja puurimoista. Lisäksi olen käyttänyt puisia nappeja, rautalankaa, siemenhelmiä ja netistä tulostettuja kuvia. Vaikuttavat merkkivalot syntyivät kimalleliimalla.
Kahvilan seinällä oleva hinnasto syntyi Photoshop -ohjelmalla taittaen ja tulostamalla paksulle mattapaperille. Kehykset ovat nukkekodin jalkalistoista valmistetut.
Kahvilan seinällä oleva hinnasto syntyi Photoshop -ohjelmalla taittaen ja tulostamalla paksulle mattapaperille. Kehykset ovat nukkekodin jalkalistoista valmistetut.

Estellan sydän hypähti pienen ilolyönnin ja hän näki yht´äkkiä itsensä Soilikin uutena omistajana. Ystävät olivat tolkuttaneet hänelle, että oli jo aika muuttaa pois hänen ja Mikaelin talosta, joka muistutti menneisyyden onnellisista yhteisistä hetkistä. Jos Estellalla olisi jotain muuta ajateltavaa, hän voisi saada taas elämästään otteen. Masennuksesta irti pääsemiseen tarvittiin muutakin kuin lääkitystä ja terapiaa. Sitä hän oli saanut Mikaelin kuoleman jälkeen jo ihan tarpeeksi. Eivätkä kumpikaan niistä tuntuneet auttavan tarpeeksi, sillä Estellalla ei ollut mitään mihin kiinnittyä saadakseen ajatuksensa pois Mikaelin menetyksestä. Mutta kahvilan pitäminen voisi olla sopivaa työtä, jossa mieli pääsisi lepäämään jatkuvan puurtamisen ansiosta. ”Kun kädet ovat täynnä työtä, ei ehdi murehtia turhia!”, oli Estellan viisas isoäitikin sanonut koko ikänsä. Isoäiti olikin ollut Estellan mielestä maailman ihanin, valoisin ja viisain ihminen. Kovia kokenut, mutta kaikesta kiitollinen ja tyytyväinen siihen, mitä hänellä oli. Sillä se, mitä elämästä puuttuu, ei ansaitse jatkuvaa huomiota. Se vie vain energiaa siltä, mikä on olemassa. Näin isoäiti Maria oli Estellaa opettanut. Nyt olisi aika noudattaa isoäidin hyviä neuvoja!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s