Tässä on Pierre. Hän Kirsti Kilposen valmistama posliininukke. Pierre on pesunkestävä hipsteri ja retrofiili. Hän viimeistelee arkkitehdin opintojaan Aalto-yliopistossa ja on saanut pienen perinnön Pariisissa asuneelta tädiltään, jolle Pierre oli kuin oma poika. Pierre on ostanut perinnön turvin ränsistyneen talon, jota hän on remontoinut mieleisekseen.
Pierren äiti on kotoisin Ranskasta ja hänen isänsä on suomalainen. Pierren vanhemmat tapasivat toisensa vuonna 1985, kun Pierren isä Martti lähti opiskelutoverinsa kanssa Interreilille opintojensa päätteeksi. Matkan puolessa välissä mieskaksikko päätyi Etelä-Ranskaan, Grassen kauniiseen kaupunkiin, jossa Pierren äiti Apolline ahersi perheensä ylläpitämässä kahvila-leipomossa. Martti istahti ystävänsä kanssa kahvilan pöytään ja naulitsi katseensa kahvilassa puuhastelevaan tummaan kaunottareen. Kolmen kahvikupillisen, kymmenen macarons -leivoksen ja kolmen suklaa éclairen aiheuttaman sokerihumalan rohkaisemana, hän uskalsi viimein pyytää Apollinea paikallisen elokuvateatterin iltanäytäntöön. Illan elokuvana oli Rambo 2. Kun John James vapautti valkokankaalla amerikkalaisia sotavankeja Vietkongista, Apolline ja Martti vaihtoivat ensisuudelmansa.
Pierren äiti muutti Martin perässä Suomeen 1986 ja he asettuivat asumaan Munkkiniemeen. Apolline valmistui Suomessa kondiittoriksi 1989 ja Pierre syntyi 1990.
Pierren talo on kirpputorilöytö. Se oli lohduttomassa kunnossa ja maksoi 7,5 €. Talon nähtyäni pystyin heti kuvittelemaan, kuinka joku taitava isä on rakentanut nukkekotia huolella lapselleen, täyttänyt sen itsetekemillään tavaroilla ja antanut talon kenties joululahjaksi. Talossa on jotain saksalaishenkistä. Yksityiskohtien ja käytettyjen materiaalien perusteella uskoisin, että talo on rakennettu 1990-luvun alussa. Talon ulkopinnat olivat alunperin sinivalkoiset mutta päätin maalata revityt vinyylitapettipinnat valkoisiksi. Saman tein sisäkatoille ja etuseinämälle, josta revin ensin rikkinäiset tapetit pois. Talosta on vaikea tehdä virheetöntä mutta sen kotikutoisuus ja nuhjuisuus on mukavaa vastapainoa Estellan valmistalon kliinisyydelle.
Talo on alunperin ollut sähköistetty mutta järjestelmä oli rikottu. En osannut, enkä halunnut korjata sähköistystä, joten päätin käyttää tässä talossa pelkkiä LED-valoja.
Talon katto on tehty jäätelöpuikoista ja iso osa kattoa oli revitty irti. Paikkasin katon, petsasin uudet osat vesipetsillä ja viimeistelin himmeällä lakalla. Onnekas sattuma oli se, että väri sopi näinkin täydellisesti vanhaan väriin.
Talon huoneet olivat kuin villin nuorisojengin jäljiltä. Luultavasti todellinen tuholainen on ollut leikki-ikäinen lapsi, joka on repinyt tapetit, kiskonut oven irti, särkenyt ikkunat, sekä liimaillut tarroja ja kiiltokuvia seiniin ja kattoon. Lopuksi pieni taiteilija oli viimeistellyt teoksensa punaisella sormivärillä. Onneksi sentään kiinteät rakenteet olivat ehjiä ja pystyin korjaamaan pikku-tuholaisen aiheuttamat vahingot. Maalasin pintoja, liimasin tapetteja ja listoja, sekä päällystin lattioita uusiksi. Ylimmän kerroksen upea lattia on tehty jäätelöpuikoista yksitellen liimaamalla. Se oli hienosti petsattu jalopuun väriseksi ja olisin halunnut säilyttää sen sellaisenaan. Lattiaa oli kuitenkin ”koristeltu” jälkikäteen runsaalla määrällä punaista sormiväriä. Maalasin lattian Vintage Paintsin Dusty Green sävyllä. Maali on täyshimmeää ja hyvin peittävää. Siksi lakkasin lattian kahteen kertaan vesiohenteisella, puolihimmeällä lakalla. Raaputtelin esiin alkuperäistä lattian sävyä muutamasta kohdasta. Jäätelötikkujen antama vaikutelma vanhasta lautalattiasta onneksi säilyi ja olen aika tyytyväinen lopputulokseen.
Keskimmäisen kerroksen lattian päällystin mahonkiviilulla, jonka lakkasin myös. Pidän kovasti mahongin punertavasta sävystä ja se sopii hyvin Sinellistä ostamaani paperiin. Paperi on odottanut käyttöään ainakin 6 vuotta ja nyt sille löytyi täydellinen kohde. Nukkekotiharrastajalla onkin parempi olla paljon säilytystilaa, jotta kaikki aarteet pysyvät järjestyksessä ja valmiina käytettäväksi vuosienkin päästä.
Keskimmäiseen kerrokseen tein paikan myös kylpyhuoneelle. Huoneen takaosa oli alunperinkin jaettu kahteen osaan ja vasemmalla puolella on ollut keittiö. Rippeita keittiöstä oli nähtävillä ostovaiheessa. Rikkinäinen yläkaappi oli niin tiukasti seinään liimattu, että se halkesi, kun revin sitä irti. Olen tilannut Lindblomskan suunnittelemat vessankalusteet Shapewaysilta ja odottelen niitä saapuvaksi piakkoin.
Pierren uusi talo kuvastaa Pierren periaatteita myös arkkitehtinä. Hän haluaa tulevaisuudessa suunnitella järkeviä ja kodikkaita rakennuksia. Sellaisia, joissa kuka tahansa meistä voisi asua.
Olen pitänyt taukoa bloggaamisessa, koska edellinen vuosi on ollut varsin kiireinen. Suoritin opintojeni loppuvaihetta ja samaan aikaan tein töitä. Nyt taas alkaa olla aikaa ja energiaakin bloggailuun. Päätin myös luopua englanniksi kirjoittamisesta, koska kääntäjät toimivat jo melko hyvin. Oma englannin taitoni ei ole niin suvereenia, että kirjoittaminen onnistuisi ilman lieviä suorituspaineita.
Kiitos teille kaikille omien blogienne päivittämisestä ja ideoiden sytyttämisestä. Olenkin saanut niistä paljon ideoita ja hyviä ohjeita. Ministely on ihan mahtava harrastus!!